keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Illallispöytä kahdelle

    Vietin eilen vapaapäivää. Yleensä vapaapäivät helposti humpsahtavat kotitöissä. Voisi sanoa, että niin kävi eilenkin, kun tavallisten kotitöiden ohella tein illallista poikäystävälleni. Ei meillä ollut mitään muuta erityistä syytä juhlia kuin minun vapaapäiväni. Minun mielestäni se on riittävän hyvä syy tehdä hyvää ruokaa ja kattaa kauniisti...


  Osallistun tällä kattauksellani Suomen kaunein kattaus -kilpailuun, joten sinne vaan kaikki sitten äänestämään minun kattaustani, jos pidätte nättinä!



   Alkupalaksi tarjoilin itse tehtyä ruisleipää ja savukalakaviaaria. Nam! Pääruokana oli äiriäis pastaa, eli kampasimpukoita, katkarapuja ja hiukan kasviksia. Budjettiin ei mahtunut enempää äyriäisiä. Poikaystäväni muuten maistoi kampasimpukkaa ensimmäistä kertaa elämässään.



   Lopuksi taiteilin ihania tryffeleitä jälkiruoaksi. Ohjeeni oli sovellus kahdesta ohjeesta ja kaipasi edellen hiukan muokkausta, mutta ensikerralla kun niitä teen (eli pian) ne onnistuvat varmasti täydellisesti!

Aamupalaa eilisistä herkuista

   Eilen tei poikaystävälleni herkullista illallista. Alkupaloja ja jälkkäriä jäi hiukan yli joten tänään pystyin hemmottelemaan itseäni herkkuaamiaisella. Mitäpä olisikaan keskiviikkoaamu ilman itsetehtyä ruisleipää, kalakaviaaria ja tryffeleitä!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Söpöt pikkuleivät


    Leivoin eilisiin ystävän juhliin mokkasuklaawhoopieita. Reseptin löysin Talven juhlat -lehdestä. En ole itse aikaisemmin leiponut whoopieita, eikä niistä ihan sellaisia kuohkeita "kakkusia" tullutkaan, vaan pikemminkin kerroskeksejä.

150 g tummaa sulkaata
100g voita
2 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl laivinjauhetta
1 tl kanelia
noin 1/4 tl suolaa (itse laitoin hiukan enemmän)
Täyte:
noin 1 1/2 dl vispikermaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl espressojauhetta
kookoshiutaleita

1. Sulata suklaa ja voi kattilassa.
2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää suklaa-voiseos munavaahdon joukkoon. Sekoita kevyesti sekaisin. Lisää kuivat aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
3. Pursota taikinasta halkaisijaltaan noin neljän sentin kokoisia lantteja leivinpaperille. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä.
4. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita puolessa välissä vatkaamista joukkoon vaniljiasokeri ja espressojauhe.
5. Lusikoi kahden pikkuleivän väliin mokkakermaa ja ripottele kookoshiutaleita täytteen reunoille.





    Olisipa mukavaa päästä leipomaan näitä ihan säköuunilla, kun en tuolla kaasu-uunilla ole mitenkään kaikista paras kakkujen paistaja. Olen kuitenkin oppinut oleman polttamatta kaikkia leipomuksiani pohjaan. Harjoitus tekee ennen pitkää mestarin, tai ainakin hyvän...

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Herkuttelua

    Tämä viikko onkin nyt enemmänkin kulinaristinen viikko. Olin nimittäin eilen poikaystäväni kanssa isälläni syömässä erityisen herkullista lammasta ja perjantaiksi meidät on kutsuttu ystävän luo herkuttelemaan. Tiedossa on jotain todella hyvää ruokaa... Itse en ole vielä hänen pöperöitään päässyt maistamaan, mutta sillä perusteella, miten kyseinen henkilö puhuu ruoasta ja ruoanlaitosta, en voi odottaa mitään muuta kuin herkkua. Olen sata kertaa yrittänyt saada itselleni jonkin tehtävän, miten voisin perjantai-illan ruoanlaitossa auttaa, mutta olen kuullut vain kieltäytymisiä. Kuitenkin olen tällainen jääräpää ja oikea herkkusuu. Nautin itsekin ruoanlaitosta ja erityisen paljon nautin syömisestä. Voisi myös sanoa, että olen aika hyvä leipomaan, joten keksin kuin keksinkin itselleni tavan auttaa (tai mahdollisesti vain olla enemmän vaivaksi). Päätin nimittäin leipoa isäni reseptillä hyydytettävän juustokakun. Sen lisäksi bongasin tänään Talven Juhlat -lehdestä ihanan kuuloisen mokkasuklaawhoopie-ohjeen, jota aion kokeilla perjantaina. Huominen ja perjantai ovat siis leipomispäiviä täällä päin. Pistän sitten perjantaina valmiista tuotoksista kuvia.


   Täänään ostaessani leivontatarvikkeirta minun alkoi vastustamattomasti tehdä mieli sushia. Yleensä olen ollut sellainen suomalainen joka tekee ne itse - juuri ja juuri siedettävästi valtavalla vaivalla. Tänään en viitsinyt, vaan kävin Hakaniemen sushibaarista hakemassa tuoreita makeja... Tässä siis minun iltapalani!

torstai 8. marraskuuta 2012

Pöpipää pipopää

   Tämä tyttö palasi just tanssitunnilta... Huh. Kyllä se on ihanaa! Tanssia voisi kuulua enemmänkin ainakin mínun viikko-ohjelmaani. Tanssitunnit kivasti piristävät. Harmi vaan, ne ovat minulla tällä tavalla torstaina iltasella, niin ei tule koskaan sen jälkeen mitään tehtyä, vaikka pursuaakin energiaa ja tekisi mieli hyppiä ja pomppia sinne sun tänne.


    Tulin tällä viikolla hankkineeksi pipon. Minulla ei todellakaan ole ollut yhtäkään pipoa muistaakseni kolmeen tai neljään vuoteen - en siis ole kovin hyvä esimerkki siskoille ja muille päivittäin kohtaamilleni pienokaisille... Muutenkin olen suhtautunut pipoihin epäilevästi. Yleensä olen kietaissut päähäni huivin. (Joko ohuen silkkihuivin, kashmirhuivin tai paksun villahuivin; riippuen lämpötilasta.) Olenkin usein saanut kuulla kommenttia siitä miten mummolta näytän. Nyt kuitenkin ostin itselleni pipon. Tämmöisen söpön pienillä "timantti"-koristeilla! Saa nähdä milloin alkavat irtoilla. Ei ole läheskään noin löysä oikeasti kuin tuossa kuvassa näyttää. Siinä on takana sellainen rusetti ja rypytystä, joten hyvin tyttömäinen: rusettia, rypytystä, timantteja.
   Toinen juttu mistä minun piti kertoa (en muista kerroinko jo) oli se pieni takkikommellukseni. Minullahan siis on kaksi mustaa villakangastakkia, mutta niiden käyttämiseen siirtyminen vei aikaa. Siihen on omat syynsä. Nimittäin toinen niistä on niin kapea, ettei siellä voi pitää alla pitkähihaista ja jakkua ilman pönäkkää oloa, kun toisessa a-linjaisessa ja kaikin puolin täydellisessä takissani oli yksi pulma: siinä oli huppu. Minäpä tietysti ajattelin taas olevani näppärä käsistäni. Hullu ajatus ja typerä harhaluulo! Otin sakset käteen ja nips naps... Sinne meni huppu. "Okei, ei ehkä kaikista siistein lopputulos, mutta kunhan saan sen viimeisteltyä ompelukoneella siitä tulee hyvä," ajattelin. Ajatus sinänsä oli hyvä, mutta toteutus... No se hieman takkuili. Takin pääntie nimittäin näytti pari viikkoa aivan kamalalta kun mietin kaikkia mahdollisia ja mahdottomiakin ratkaisuja sen siistimiseksi.
   Loppu hyvin kuitenkin. Onneksi. Nimittäin tilanne parantui tänään yksinkertaisesti mustalla langalla ja neulalla. Olisi alunperinkin pitänyt tehdä kaikki käsin. Tämmöinen kommellus tällä kertaa. Kuitenkin suosittelen lämpimästi miettimään teettekö itse sen omatoimisesti, vai viettekö ko. vaatteen tutulle ammattiompelijalle. Etenkin jos kyse on jostakin pussiinommellusta (esimerkiksi hupusta).

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Meikkivoidekuvia



    Tässä nyt teille pari kuvaa Lancomen meikkivoiteesta, jonka esittelin postauksessa Lancome meikkivoide. Kyseessä on siis Lancomen Teint Idole Ultra 24h -meikkivoide. Ihanan kevyt ja ohut iholla. Näyttää omasta mielestäni täysin luonnolliselta.

Tykkään. Huom. Minulla ei näissäkään kuvissa ole lainkaan puuteria. Eikö ihoni näytäkin tasaiselta?
     Huulipuna on Make Up Storen (sävy Exit), neule on Gina Tricotista ja korut La Puellasta tai saatu lahjaksi.


    Tänään on laitettava talvikengät kuntoon. Eli kenkien lankkausta tiedossa. Nilkkurit on Tiger of Swedenin ja saappaat Clarksin. Tilasin molemmat netistä äskettäin. Aluksi ajattelin palauttaa saappaat, mutta, yllättävää kyllä, sovittaessani niitä miellyin niihin kovasti. Tänään illalla aionkin lampsia elokuviin katsomaan uutta Bondia näissä ihanissa saappaissa. Noissa nilkkureissa on yksi vika. Niissä on muovipohjat, ja kuten kaikki tietävät se tarkoittaa pohjien vaihtoa, koska muovipohjat ovat liukkaat, eivätkä kestä niin hyvin kuin kumipohjat.


maanantai 29. lokakuuta 2012

Lancome meikkivoide

Teint Idole Ultra 24H

      Uusi kosmetiikka-tuttavuuteni on Lancomen Teint Idole Ultra 24h -meikkivoide. Sain näytepakkauksen asioidessani Kicksissä. Voide lupaa, ettei meikkiä tarvitse korjailla, ja että lopputulos pysyy kiillottomana, virheettömänä ja tasaisena. Lisäksi tämän mattameikkivoiteen sanotaan levittyvän helposti ja jättävän ihon pehmeäksi.

    Oma kokemukseni on vain positiivinen. Näytettä kerran testattuani kipitinkin jo kauppaan ja ostin kokonaisen paketin.
    Meikkivoide pysyy todellakin poikkeuksellisen hyvin ja levittyy kevyesti ja ohuelti. Itse en edes tarvinnut puuteria meikkivoiteen jälkeen. Ilmankin puuteria lopputulos oli uskomattoman mattapintainen, ja se tosiaan kesti koko päivän ja koko illan.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kosmetiikkaa - huulimeikkini pelastus!

    Tällä tytöllä on aina pysynyt huulimeikki huonosti - vaikka mitä olen tehnyt. Vaikka laittaisin punaa kaksi kerrosta ja puuteroisin huulet siinä välissä (ja vaikka en)! Ja huolimatta siis siitä, että jotkin huulipunat väittävät olevansa syömisen ja juomisen tai suutelun kestäviä. Pyh... Se on ollut iso ongelma. Yleensä huulien punaaminen onkin jäänyt sitten siihen, etten saa punaa millään pysymään. Ei ole tehnyt edes mieli yrittää. Tähän asti.


    Eilen ostin itselleni Elizabeth Ardenin Lip-Fix Creamin. Myyjä sanoi minulle se olevan hänen henkilökohtainen suosikkinsa, ja että se pysyy kaikista huultenpohjusteista parhaiten. Lisäksi se kosteuttaa huulia. (Hyvä koska omat huuleni kuivuvat huulipunan vaikutuksesta!)


    Oma kokemukseni on, että se tosiaan toimii. Huulipunani on pysynyt tänään koko päivän. Enkä ole mitenkään erityisemmin varonut sitä. Tekee mieli jatkossakin käyttää huulipunaa. Kosteuttavasta ominaisuudestaan huolimatta se ei ollut rasvainen, eikä siksi tuntunut raskaalta. Ainoastaan aluksi se tuntui hirveän tahmaiselta. Se meni kuitenkin ohi kun annoin pohjusteen hiukan imeytyä huuliin. Tahmaisuuden takia en ehkä kuitenkaan pelkältään käyttäisi vaan nimen omaan huulipunan alla.
     Ei se edes ollut edes mahdottoman hintainen. Eikä sitä tarvitsekaan kerralla kovin paljon. 15 millilitraa riittää pitkäksi aikaa.
     No millaiset huuleni sitten olivat?



     Kuva on otettu juuri äsken eli koko päiväisen juoksun ja huitelun jälkeen. Ihan vaan nudehuulet ovat siis kyseessä, mutta huulipuna on tasaisempaa kuin ehkä koskaan aiemmin päivän päätteeksi. Yleensä puna on päätynyt huulien pieniin vakoihin ja rohtumiin. Minulla on syksyisin aina rohtuneet huulet, eikä huulia kuivattava puna suinkaan auta sitä. En tiedä jakaako kukaan ongelmaani, mutta olen iloinen, että löysin sille ratkaisun. Onneksi myyjä ohjeisti minut suoraan Ardenin eteen.


     Huulipuna on  Make Up Storen sävyä Breathless ja huulten rajauskynä sävyä Sand Storm. Huulikiilto on IsaDoran Express Star Gloss -kiilto sävyssä 59. Huom huom. Make Up Store on yksi lempi merkeistäni kosmetiikan parissa!


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Korupussukka


   Jes! Nyt se tuli! Aivan ihana ID badge, josta jo aiemmasssa postauksessa mainitsinkin. Valmistaja on tosiaan kotimainen koruliike La Puella.



     Tässä ID badgessa on hopearenkaita ja valkoisia helmiä. Lukko on todella simppeli. Se toimii magneetilla, samoin kuin irrotettava pää. Huomautan tosin, että mangeetit on tosi vahvoja, eli kyllä varmasti pitää vaikka meno olisikin reippaampaa. Vaikka korun hainkin vasta työpäivän jälkeen, minun on myönnettävä, että käytin sitä koko illan.



    Aivan ihana ja niin kätevä! Varsinaiseen ripustusmekanismiin kuuluu sekä rengas, että "koukku", joten kaikien laiset avaimet pysyvät kyllä tallessa.


maanantai 8. lokakuuta 2012

Sunnuntai askartelua


     La Puellan tilauksissa meneekin vähän pidempään tilausruuhkan takia, joten askartelin eilen itse itselleni toistaiseksi avain nauhan lasihelmistä ja pienistä Swarovski-kristalleista. Ihan nätti koru tuli.



     Kaikkea muutakin tuli eilen puuhailtua. Siivoilin ja järjestelin. Muunmuassa tein naistenlehdistä ja sisustuslehdistä kasat. Mielestäni kirjat ja lehdet näyttävät hauskoilta kasoissa. Kaikista hauskinta kirjahyllyssä on, jos kirjoja on sekä kasoissa, että pystyssä. Lisäksi joitakin tosi vanhoja kirjoja on parempi pitää lappeellaan, etteivät niiden siteet turhaan joudu kärsimään. Pokkarit kaipasivat tukea molemmilta puolilta, joten niiden tueksi pääsivät pitsikorkkarit. (Nätit kengät, jotka valitettavasti eivät turhan ahkerassa käytössä ole olleet...)


    Noin kuukausi sitten pyöriessäni itiksessä ihastuin tähän valkoiseen lyhtyyn. Toistaiseksi se on ollut toimettomana, sillä minun visioni on laittaa sinne kynttilän sijaan rehevä kasvi, jotta saisin oman pienen suloisen kasvihuoneen. Toistaiseksi lyhdyssä on vain eiliseltä kävelyltä löytynyt syksyn viimeinen lupiini. Ehkä huomaattekin tuon kynttilän ja kynttilän jalan. Se on oikeastikin männyn okan palanen, johon on porattu parin sentin kolo. Simppeli itse tehdä ja vaikuttavan näköinen!


torstai 4. lokakuuta 2012

Takaisin töihin - duuniasua

Kauluspaita - H&M, jakku - Share Female,
housut - Zara Basic

    Olen ollut syksyn lomalla ja hakenut töitä. Ahkeruus alkaa tuottaa tulosta. Sain uuden työpaikan - ainakin vähäksi aikaa - aika laadukkaasta yrityksestä. Uskoisin, että tämä työ poikii vähän lisää töitä. Olen toki tehnyt keikkatyötä tässä syksyllä. Tänään oli ensimmäinen päivä ja työhön perehdytys. Työasuni oli, ja tulee jatkossakin olemaan, aika klassinen ja mahdollisimman neutraali: vaalean sininen raitapaita, jakku ja suorat housut sekä jalkaan mustat balleriinat. Ainoa naisellinen yksityiskohta on H&M:n rusettivyö, joka ei valitettavasti näy kuvissa.
    Korut - paitsi pienet korvakorut ovat työpaikalla kiellettyjä ja kellokorttia sekä myyntikorttia pitää kannistella koko päivän joten tilain itselleni Char and the city-blogin Charin esittelemän ID badgen. Tilaukseen meni helmillä koristeltu metallinen badge ja harmaista helmistä tehty badge. Nehän käyvät ihan korusta, ja ovat käteviä avainnauhoja. Nyt vain odottelen tilausten saapumista.


    Omasta mielestäni hauska yksityiskohta asussani on paitojen raidat. Kauluspaidan raidat ja jakun vuoren raidat, joissa on samoja sävyjä, mutta jotka kuitenkin ovat sopisasti erilevyisiä. Kynnet olen muuten taas lakannut valkoisiksi...

perjantai 14. syyskuuta 2012

Sotkutukka ja takki harteilla

Mekko - COS, trenssi - H&M,
laukku - kirpparilöytö Berliinistä

    Tänään puin päälleni puuvillamekon nahkataskuilla, ja harteille heitin trenssin, kuten blogimuotiin tänä syksynä kuuluu. Hiukan epäkätevää. Laukkuun on pakattu viikonlopun mökkikamat. Tukkan kieputtelin suttuiselle nutturasykerölle - vai pitäisikö sanoa kasalle.


     Olen taas jättänyt bloggaamatta. Pöh. Ei näistä mun bloggauslupauksista tule mitään... Viime viikonloppuna oltiin tosiaan poikaystäväni kanssa Vantaan Flamingossa viettämässä kahden hengen hemmottelu lomaa. Ensin poikaystäväni kävi hieronnassa ja minä kasvohoidossa, sitten menimme flamingon kylpylään rentoutumaan ja nauttimaan toistemme seurasta. Se Spa & Wellnes osasto on ihan mahtava! Sinne haluun uudestaan. Söimme italialaisessa ravintolassa ja illalla katsoimme juuri teattereihin tulleen elokuvan Puhdistus. Oli aika moinen kokemus! Elokuva oli uskomattoman hyvä. Itsehän tykkään pohjoismaisista elokuvista. Ohjaus ja kuvaus on yleensä kohdallaan. Puhdistuksessa oli käytetty tosi oivaltavasti värisymboliikkaa. Muunmuassa nuoren tytön takaumat, joista suurin osa liittyi prostituootioon, olivat kaikki punaisia. Lisäksi musta se oikeasti oli ihanasti Sofi Oksasen oloinen elokuva, vaikkei sen välttämättä tarvitsisi.  Illalla sitten vielä hotelliin yöksi.
    Kerron teille yhden salaisuuden. Nimittäin olen alkanut tsekkailemaan uutta kannettavaa. Oiskos jollain hyviä ehdotuksia? Se sais kooltaan olla korkeintaan 13 tuumainen ja ei mielellään omenakone. Satutteko tietämään hyviä koneita ja hyviä tarjouksia?
     Tänään ei ole työpäivä, joten olen menossa ensin tapaamaan ystävääni ja sitten lähdemme perheeni kanssa mökille. Sunnuntaina on paluu ja teatteri-ilta. Pikkusiskollani on juuri ollut synttärit. Annoin hänelle lahjaksi liput Aleksanterinteatterin näytelmään Aladdin.


keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Fiiliksiä


    Moikka taas pitkästä aikaa. Järkyttävän kauan viime postauksesta - varmaan jo kohta kaks viikkoa! Olen syvästi pahoillani. Mulle iski tossa elokuun lopussa ihan järkyttävä syysflunssa. Olin viisi päivää kuumeessa ja melkein viikon poissa töistä. Olin aivan poikki enkä pystynyt tehdä mitään. No kävin tossa 24. päivä elokuuta teatterissa kaverini kanssa, Viulunsoittaja katolla -musikaalin ennakkonäytöksessä! Oli tosi hauskaa! Tykättiin molemmat - tai siis ainahan mä teatterista tykkään.
    Mun COS:in tilaukset tuli tuossa viikko sitten. Kaappiin päätyi harmaa mekko nahkataskuilla, shortsit ja merinovillainen paita. Tuo villapaita on ollut jo kovassa käytössä! Se on ihanan lämmin ja tosi kivan näköinen! :)


    Pari muuta uutta juttuu on nyt tänään löytäny tiensä mun vaatekaappiin. Jäin tos syyskuun alussa - no kesälomalle, mutta käytännössä katsoen lomani koostuu työnhausta ja satunnaisesta lomailusta. On kuitenkin onneksi ollut aikaa vihdoinkin tehdä kivoja asioita. Muun muassa ostin itselleni trenssin. Minulla ei ole ollut trenssiä. Omasta mielestäni oikean värisen trenssin löytäminen on ollut turhankin vaikeaa. Kaikki ovat jotenkin harmaan beigejä... No tietysti sitten oikean värinen trenssi löytyy lopulta H&M:ltä, kuten arvata saattaa.
    Toinen kiva juttu mille mulla on ollut iltaisin tässä aikaa on pitkään mielessä ollut inspiraatio-kansion kokoaminen. Siis ihan paperisen kansion. Koneellahan sitä on jos jonkinlaista inspiraatiokollaasia. Tarkoitus on lähinnä keräillä sieltä täältä kuvia, joista voisi ottaa ideoita omaan tyyliin - mainoskuvia, lehtiartikkeleita ynnä muuta. Aika paljon on jo tullut tehtyä. Toistaiseksi olen panostanut lähinnä muoti ja kauneus -osioon, mutta aion jatkaa sisustuksella. Joitain sisustusaiheisia kuvia olenkin jo ottanut talteen. Kuvia nätistilaitetuista hiuksista ja näteistä meikeistä löytää hirmu hyvin.


    Ainiin! Pitipä muuten hehkuttaa täällä, että menen lauantai-sunnuntai -hemmottelulomalle poikaystäväni kanssa... Kylpylään ja hotelliin ja sitä rataa. Se on minun synttärilahjani hänelle.


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Työvaatekollaaseja


    Päätin tehdä omien lempiliikkeideni työvaatetarjonnasta pienet inspiraatiokollaasit. Mielestäni kivoimmat työvaatteet ovat väreiltään neutraaleja. Kun vaatteiden värit ovat yksinkertaisia leikkaukset ja pinnat saavat olla erikoisia ja jopa huomiotaherättäviä. Kuten esimerkiksi Zaran pitkässä vaaleassa hameessa, raidallisessa minihameessa. Mangon bleiserit herättivät heti huomioni. Niiden lisäksi ihastuin lähtemättömästi Mangon raidalliseen merinovillapaitaan. Mikäs tässä nettikaupoissa surffaillessa ja blogatessa, kun poikaystävä leipoo vieressä valkosuklaa-puolukkamuffinseja. Nam.


tiistai 14. elokuuta 2012

Syysmuoti kollaasia: neuleet


    Tein tällaisen simppelin kollaasin syysmuodin antimista. Itselläni on ihan hirveä neulebuumi. En ole vielä ostanut mitään, mutta jotenkin kaikki neuleet tuntuvat aivan ihanilta. Eihän niitä vielä pitkään aikaan pääse käyttämään, mutta aina voi varautua siihen, että syyskuusta tulee viileä! Itseäni miellyttävät yksinkertaiset ja selkeät neuleet ja erityisesti vaaleat värit. Ihan suosikkeihin kuuluu COS:in raidallinen villapaita, jonka ajattelin jopa ostaa,  Acnen vaalea ja kirkkaan sininen neule, jotka on itselleni liian kaliita ja  Mangon valkoinen neule. Lisää syysvaatekollaaseja tulossa, ainakin työvaateideoita ja jos lukijat toivovat niin myös kouluvaatteita.

Sekalaisia kuulumisia


    En ole kirjoittanut ikuisuuksiin. Päässä pyörii hirveä määrä huonoja selityksiä, joten taitaa olla parempi vain pyytää rehdisti anteeksi rakkailta lukijoiltani. Kamerasta löytyi vielä kuvia  todella kaukaiselta sunnuntailta - eli minun, isäni ja siskoni Tallinnanmatkalta. Mutta kerron ehkä hiukan kuulumisia. No tässä nyt on ollut lähinnä töitä ja töitä - sitä lähinnä ja aika paljon juoksentelua ympäriinsä. Viime viikonlopun sentään vietin mökillä nauttien omasta rauhasta. Pääsin vasta silloin ekaa kertaa uimaan tänä kesänä.


     Tänään onkin sitten kaikilla Helsinkiläisillä peruskoululaisilla ja lukiolaisilla alkanut koulu. On kieltämättä aika merkillistä ajatella, että tänä vuona en menekään kouluun. (No olen taas saanut pari sijaisuushommaa, eli menen tavallaan...) Kaksitoista vuotta joka syksy koulua on niin pitkä aika, että sitä ehtii tottua siihen, että syksyksi on jotain hommaa. Nyt täytyy ruveta etsimään itselleen sitä hommaa (eli töitä). Jännää. Ehkä vähän pelottaa, vaikka se, että mitä jos en saa töitä ym, mutta oikeastaan enemmän odotan syksyä ja talvea. Varsinkin, kun minulla ei vielä ole mitään suunnitelmia. Olen ajatellut, että työnteon lomassa sitä voisi matkustella hiukan. Ainakin eräs ystäväni kutsui minut luokseen Lontooseen käymään - hän on siellä au pairina. Saa nähdä.
       On siinä omat puolensa, etten päässyt vielä tänä vuonna opiskelemaan. (Jäi muuten harmittavan vähästä kiinni...) Nyt kun koulun puolesta ei ole koko ajan pakko opiskella uskoisin eteneväni kaikkien lukematta jääneiden kirjojen kahlausprosessissa. Olen nyt kesän (meinaan koko ajan kirjoittaa kevään, milloin minun kesäni oikein alkaa!) aikana ehtinyt lukea vaikka kuinka paljon. Lisäksi uskon, että kaiken maailman kirjoitusprosessini erenevät tänä syksynä myös huomattavasti.

       On minulla suunnitelmia tähän lähemmäskin. Nimittäin tänä viikonloppuna on yksi oman kesäni huippuhetkistä - ystäväni järjestämät jokavuotiset kartanoillalliset. Lauantaina suuntaan siis Suvisaaristoon ystäväni sukukartanolle. Ystävälläni on aina joka vuodelle eri teema, joka edellyttää tietysti asianmukaista asustusta. Hän oikeasti näkee vaivaa järjestäessään kyseisiä juhlia, sillä ruokailut ja ohjelma noudattavat myös teemaa. Tämän vuoden teemana on Britannia. Minua pyydettiin leipomaan  jotain englantilaista. Otin tehtävän ilolla vastaan, vaikken ehkä englantilaista ruokakulttuuria kovin paljon tunnekaan. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut etsiä reseptejä itse! Huomisen työtä onkin pieni leipomisurakka.
     Olen nyt hiukan tylsämielinen, kun paljastan oman asuni täällä netissä ennen kartanoillallisia., vaikka osa kutsutuista lukevatkin blogiani. Kuullessani, että teemana on Britannia aloin ihmetellä ketä kummaa sieltä tulee paitsi poliitikkoja. Halusin, että henkilöni on jotenkin tekemisissä kirjallisuuden tai mielikuvituksen kanssa. Jane Austen en kuitenkaan ikinä suostuisi olemaan - niin romanttista minusta ei saa tekemälläkään. No entä sitten romaanihenkilöt... Harry Potter? Ei kiitos. Äh, brittikirjallisuus ei ehkä ole parhaiten tiedossani. Olin jo vaipua epätoivoon oman kirjallisen epäsivistykseni vuoksi, kunnes muistin missä britit ovat taitavia: komedia. Sen jälkeen en ole missään vaiheessa katunut päätöstäni pukeutua Jeevesiksi (sarjasta Kyllä Jeeves hoitaa). Kävin äitini työpaikalla vähän lainailemassa puvustosta miesten puvun ja knallin sekä yhdistin kasaan vaatteita omasta takaa. Lopputuloksena Jeevesin asu, joka on enää tyynyä (täydellisen mahan aikaansaamiseksi), kenkiä ja asennetta vaille valmis.




     Täytyy vielä kehua parilla asialla. Ensinnäkin ilmoittauduin juuri äsken tanssitunneille, jotka alkavat torstaina! Alan nyt harrastaa nykytanssia. Toiseksi löysin Tallinnasta aivan ihanan pitsisen avainkorin. Tällä hetkellä siellä seikkailee läjä ponnareita, autonavaimet, koruja ja kaikkea muuta satunnaista sälää. Ihana eikö?


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Vaihtokirppiksen saldo


      Kaikin puolin onnistunut tyttöjen ilta takana! :) Omista vaatteista kiertoon lähti yllättävän monta kappaletta. Harvinaisen monta ilahduttavalla innolla. Olemme tosiaan tyttöporukalla järjestäneet tämmöisiä vaihtokirppisiltoja useampaan otteeseen. On innostavaa päästä tonkimaan muiden vaatekaappia. Omaan kaappiinkin tulee sitten edullisella tavalla lisäystä - ja huomaa hyvin mistä vaatteista muut pitävät. Se helpottaa myös oman tyylin arvioimista. Vaatevarastokin karttuu, edullisella tavalla. Sitäpaitsi tyttöjen iltoihin on näiden vaihtokirppiskokeilujen jälkeen tullut aivan uudenlaista hihkumista ja innostuneisuutta, mikä ei todellakaan johdu vain viinistä. Omaan kaappiini eksyivät korkeavyötäröiset farkkushortsit, rihkamakorvakorut ja punottu musta vyö.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kenkienhoitoa

     Pitkä työviikko kaikkine käänteineen on (melkein) ohi. Kyllä väsyttää. Olen koko viikon yrittänyt saada ikuisuusprojektiani "siivoa sekatavaralaatikot" valmiiksi. Ei ole tullut oikein mitään. Maanantaina näytti siltä, että edistyisin, mutta sen jälkeen ei ole oikein jäänyt samanlaista fiilistä. Sen sijaan olen taas leiponut ja siivonnut keittiötä. No joo. Aika tylsältähän tämä elämä vähän vaikuttaa...
     No nyt viikonloppuna onkin sitten aika paljon kaikkea. Nimittäin tänään grillailtiin perheen kanssa ja juuri nyt olen hoitamassa kenkiäni mahdollisimman hyvään kuntoon. Huomenna tule tyttökavereitani (en yhtään tiedä ketkä kaikki ovat tulossa, mutta sen näkee huomenna sitten). Pidetään taas vaihtokirppistä ja tyttöjen iltaa. Teemme tortilloita, juttelemme, kuuntelemme musiikkia... Sunnuntaina taas menemme isän ja siskoni kanssa Tallinaan päiväristeilylle.


     Palataan siihen kenkien hoitoon. Tämä on oikeasti vakava asia. Inhoan sitä, kun päästän jotenkin itseni lepsuilemaan ja lopulta olen tilanteessa, jossa uudet vaaleat kengät ovat harmaat ja vaurioituneet vedestä. Näin käy, koska olen tyhmä ja jostain syystä edelleenkin luulen, että lempikenkäni kestävät sadetta tai, että niillä voi kävellä ruohikossa tai, että vaaleat sävyt evät ole moksiskaan, vaikka niihin roiskahtaisi kuraa tai pölyä. Ei ole totta. Kengät eivät todellakaan kestä sadetta - eivät edes kosteussuojatut. Ainoastaan kumpparit todella kestävät vettä. On kuitenkin mahdollista parantaa kenkien kestävyyttä ja pitää ne siistinä. Kaivoin tänään kaapistani Vagabondin kenkälaatikon, josta olen tehnyt oman kenkienhoito-laatikkoni.


     Ehkä helpointa on aloittaa sillä, että suojaa kenkänsä aina kosteussuojalla. Vaikkei se teekään kengistä vegenkestäviä, se parantaa niiden kykyä hylkiä vettä. Ainakaan ne eivät ihan heti ensimmäisen sateen yllättäessä mene pilalle. Nahkakengät on hyvä myös lankata. Ei ole niin vaikeaa, etteikö sitä kannattaisi tehdä: levitetään kenkälankki ja kiillotetaan. (On muuten olemmassa myös näkymättömiä kenkälankkeja, jos kengät vaikka ovat erikoisen väriset.)
     Näiden perusasioiden lisäksi on tärkeää myös pitää kengät siistinä. Kaikki kengät pölyyntyvät ja likaantuvat joka käyttökerralla. Todella pitkälle - ainakin tekokuitu- ja kangaskenkien kanssa - pääsee ihan pelkällä vedellä ja pehmeällä liinalla, mutta nahkakengät tuottavatkin jo ongelman. Toki nekin voi varovasti puhdistaa vedellä, mutta, kuten esimerkiksi kangaskengät, nahkakenkiä ei voi heittää pesukoneeseen. (Kangastennarit voi.) Nahka kannattaa puhdistaa nahanpuhdistukseen tarkoitetulla aineella. Voit ostaa ihan vaan nahanpuhdistusaineen tavaratalon siivousosastolta tai kengille suunnatun puhdistusaineen. Itse ostin tuollaisen kenkienpuhdistusaineen. Se toimii nahalle, keinokuidulle ja kankaille. Lisäksi itseltäni löytyy kenkäharja. Se ei ehkä ole ehdoton, mutta tosi kätevä, kun haluan mahdollisimman nopeasti saada kengät siisteiksi.
     Ja vielä vinkki. Ostakaa kengille suunnattua liimaa ja pitäkää sitä kenkienhoitolaatikossanne. Sitä voi tietysti käyttää muuhunkin. Nimittäin pikaliima ei koskaan ole paikalla kun omat suosikkekengät hajoavat. Huolellisella liimauksella saa korjattua irvstävät kengät tai revenneen nahan. Melkein mitä tahansa.