sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Vaihtokirppiksen saldo


      Kaikin puolin onnistunut tyttöjen ilta takana! :) Omista vaatteista kiertoon lähti yllättävän monta kappaletta. Harvinaisen monta ilahduttavalla innolla. Olemme tosiaan tyttöporukalla järjestäneet tämmöisiä vaihtokirppisiltoja useampaan otteeseen. On innostavaa päästä tonkimaan muiden vaatekaappia. Omaan kaappiinkin tulee sitten edullisella tavalla lisäystä - ja huomaa hyvin mistä vaatteista muut pitävät. Se helpottaa myös oman tyylin arvioimista. Vaatevarastokin karttuu, edullisella tavalla. Sitäpaitsi tyttöjen iltoihin on näiden vaihtokirppiskokeilujen jälkeen tullut aivan uudenlaista hihkumista ja innostuneisuutta, mikä ei todellakaan johdu vain viinistä. Omaan kaappiini eksyivät korkeavyötäröiset farkkushortsit, rihkamakorvakorut ja punottu musta vyö.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kenkienhoitoa

     Pitkä työviikko kaikkine käänteineen on (melkein) ohi. Kyllä väsyttää. Olen koko viikon yrittänyt saada ikuisuusprojektiani "siivoa sekatavaralaatikot" valmiiksi. Ei ole tullut oikein mitään. Maanantaina näytti siltä, että edistyisin, mutta sen jälkeen ei ole oikein jäänyt samanlaista fiilistä. Sen sijaan olen taas leiponut ja siivonnut keittiötä. No joo. Aika tylsältähän tämä elämä vähän vaikuttaa...
     No nyt viikonloppuna onkin sitten aika paljon kaikkea. Nimittäin tänään grillailtiin perheen kanssa ja juuri nyt olen hoitamassa kenkiäni mahdollisimman hyvään kuntoon. Huomenna tule tyttökavereitani (en yhtään tiedä ketkä kaikki ovat tulossa, mutta sen näkee huomenna sitten). Pidetään taas vaihtokirppistä ja tyttöjen iltaa. Teemme tortilloita, juttelemme, kuuntelemme musiikkia... Sunnuntaina taas menemme isän ja siskoni kanssa Tallinaan päiväristeilylle.


     Palataan siihen kenkien hoitoon. Tämä on oikeasti vakava asia. Inhoan sitä, kun päästän jotenkin itseni lepsuilemaan ja lopulta olen tilanteessa, jossa uudet vaaleat kengät ovat harmaat ja vaurioituneet vedestä. Näin käy, koska olen tyhmä ja jostain syystä edelleenkin luulen, että lempikenkäni kestävät sadetta tai, että niillä voi kävellä ruohikossa tai, että vaaleat sävyt evät ole moksiskaan, vaikka niihin roiskahtaisi kuraa tai pölyä. Ei ole totta. Kengät eivät todellakaan kestä sadetta - eivät edes kosteussuojatut. Ainoastaan kumpparit todella kestävät vettä. On kuitenkin mahdollista parantaa kenkien kestävyyttä ja pitää ne siistinä. Kaivoin tänään kaapistani Vagabondin kenkälaatikon, josta olen tehnyt oman kenkienhoito-laatikkoni.


     Ehkä helpointa on aloittaa sillä, että suojaa kenkänsä aina kosteussuojalla. Vaikkei se teekään kengistä vegenkestäviä, se parantaa niiden kykyä hylkiä vettä. Ainakaan ne eivät ihan heti ensimmäisen sateen yllättäessä mene pilalle. Nahkakengät on hyvä myös lankata. Ei ole niin vaikeaa, etteikö sitä kannattaisi tehdä: levitetään kenkälankki ja kiillotetaan. (On muuten olemmassa myös näkymättömiä kenkälankkeja, jos kengät vaikka ovat erikoisen väriset.)
     Näiden perusasioiden lisäksi on tärkeää myös pitää kengät siistinä. Kaikki kengät pölyyntyvät ja likaantuvat joka käyttökerralla. Todella pitkälle - ainakin tekokuitu- ja kangaskenkien kanssa - pääsee ihan pelkällä vedellä ja pehmeällä liinalla, mutta nahkakengät tuottavatkin jo ongelman. Toki nekin voi varovasti puhdistaa vedellä, mutta, kuten esimerkiksi kangaskengät, nahkakenkiä ei voi heittää pesukoneeseen. (Kangastennarit voi.) Nahka kannattaa puhdistaa nahanpuhdistukseen tarkoitetulla aineella. Voit ostaa ihan vaan nahanpuhdistusaineen tavaratalon siivousosastolta tai kengille suunnatun puhdistusaineen. Itse ostin tuollaisen kenkienpuhdistusaineen. Se toimii nahalle, keinokuidulle ja kankaille. Lisäksi itseltäni löytyy kenkäharja. Se ei ehkä ole ehdoton, mutta tosi kätevä, kun haluan mahdollisimman nopeasti saada kengät siisteiksi.
     Ja vielä vinkki. Ostakaa kengille suunnattua liimaa ja pitäkää sitä kenkienhoitolaatikossanne. Sitä voi tietysti käyttää muuhunkin. Nimittäin pikaliima ei koskaan ole paikalla kun omat suosikkekengät hajoavat. Huolellisella liimauksella saa korjattua irvstävät kengät tai revenneen nahan. Melkein mitä tahansa.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Berliinin tuliaisia


    Berliinin reissusta tulikin sitten aika shoppailureissu. Yleensä en matkoilla shoppaile mitenkään paljon - useimmiten en yhtään - ja yleensä matkarahaa jää aika paljonkin yli. Onhan se kivaa, jos matkan jälkeen jää rahaa muuhunkin, mutta nyt oli kyllä tosi kiva kun oli ihan kunnon tuliaisia itselleni. Ostin matkalta kaksi vaatetta: avoselkäisen, rypytetyn pikkumustan Bershkasta ja vaaleanharmaan paidan COS:ista, kahdet kengät: ruskeat Vagabondin avokkaat ja mustat Buffalon korkokengät, toilettipussin KaDeWe:sta ja sinisen weekenddagin Tiergartenin kirpputorilta. Lisäksi ostin söpön pöllö-taskumatin Urban Outfittersiltä.


Korkkarit on aika korkeat myönnän (11 cm), mutta niissä on 2,5 sentin korokepohja, joten ne eivät tunnu lainkaan niin korkeilta. Molemmat kengät on tietysti nahkaa! Vagabondit onkin jo ollut ahkerassa käytössä. Olivat muun muassa tänään jalassa, mikä oli aika typerä idea, sillä liikuin pyörällä ja satoi. Onnistuin ne kuitenkin säilyttämään puhtaina ja kuivina paria roisketta lukuun ottamatta, mikä oli ihme. Korkkareitakin olen jo ehtinyt käyttää, samoin Bershkan mekkoa. Ne minulla oli viime perjantaina, kun juhlimme kaverini synttäreitä. Olimme muuten jatkoilla Summer Heatissa, Vanhalla.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Berliini - day 5

     Maanantai alkoi pitkällä shoppailu kierroksella. Minä ja Ronja Ostimme smoothiet ja kävelimme niiden kanssa KaDeWelle ostamaan Ronjan laukkua.


      KaDeWesta lähtiessä kävelimme hitaasti ja pysähtelimme kaupoissa pyörimässä. Sovimme yhteistapaamisen currywurstien syömistä varten. Tietysti ne piti ostaa Curry36:sta, jota oli opaskirjassa kehuttu paljon. Maistelimme sitä kaikki, mutta kukaan ei oikein lämmennyt, joten minä ja Ronja päädyimme hakemaan kebabit. Mussutimme herkullisia kebabejamme seisoskellen ulkona ja katsellen ihmisiä. Oli ihanaa, lämmintä ja mukavaa. Aurinko paistoi koko aamupäivän. Kebabien jälkeen kiersimme vielä parissa kaupassa, kunnes Ronja lähti palaamaan hotellillepäin kipaisten Uhlandstaßelta bongaamassamme musiikkikaupassa. Minä jatkoin vielä kauppojen kiertelyä. 
     Shoppailukierroksen jälkeen istuimme hetken yhdessä hotellihuoneessa lepuuttaen jalkojamme. Meillä oli yksi must-nähtävyys näkemättä: Charlottenburgin linna. Meidän oli päästävä sinne, joten otimme evääksi leipiä, kakkupaloja ja mansikoita ja lähdimme retkelle linnan kauniiseen puutarhaan.



    Linnan puutarhassa oli rehottavaa puistikkoa, muotopuutarhaa, karppilampi, vesiputous ja aivan kaikkea mahdollista. Se oli mitä kaunein. Istahdimme lammen rannalle syömään eväitä ja heittelemään leivänmurusia kaloille. Saimme siinä rauhassa syödä leivät ja omenakakkua, kun alkoi sataa.

Paita - Mango, farkut - Only, kengät - Trendy line



    Ensin otimme sateenvarjon ja sitkeästi istuimme paikoillamme, mutta sade vain yltyi. Menimme puistikkoon puiden alle suojaan ja lähdimme kävelemään kohti uloskäyntiä. Kiersimme linnan, ja päätimme katsoa pääsisikö linnan sisään käymään. Päärakennus ei ollut auki, mutta uusi siipi oli. Se oli (jonkun) Friedrich Suuren rakennuttama lisäsiipi. Katselimme siellä kauniita seiniä ja lattioita, sekä ihailimme vanhoja huonekaluja. Erityisesti sirot tuolit ja kauniit seinämaalaukset olivat minun mieleeni.


Kotimatkalla kaikki olivat jo aika väsyneitä, mutta minun ja Ronjan oli pysähdyttävä, koska äiti oli vinkannut meille yhden kenkäkaupan KaDeWea vastapäätä. Minä päädyin ostamaan korkokengät ja vagabondin balleriinat, Ronja löysi yhdet vabadondin tennarit. Kävelimme vielä kaupoissa pysähdellen kotiin ja kävimme minun ehdotuksestani Urban Outfittersillä.
      Iltapäivällä lepäsimme ainakin kolme tuntia hotellilla ja kuuntelimme musiikkia Ronjan Ipodista. Ruokapaikka löytyi Uhlandstraßelta.  Ruoan jälkeen meidän oli vielä ostettava viimeiset herkulliset jäätelöt pienesta jäätelöbaarista Ulandstraßella. Täytyy sanoa, että kiskan myyjää oli aika flirtti.. ;) Loistava viimeinen päivä!
    
Paita - COS

Berliini - day 4

Takki - Only, farkut - Seppälä,
paita - H&M, turbaani - Stockmann



     Tänään päivä alkoi metromatkalla Alexanderplatzille.




Fernsehturmin näköalatorni oli aamun ensimmäinen kohde. Hissi kiidätti meidät 203 metrin korkeuteen ihailemaan Berliiniä. Fernsehturm on Berliinin radiomasto. Se on Saksan korkein rakennus. Sen kokonaiskorkeus on yli 300 metriä. Katselimme nousevaa sumua ja epäilimme, että tulee sade.




     Sade tosiaan alkoi, ja siksi oli hyvä, että päätimme mennä herkulliselle (ja kalliille) aamiaiselle Fernsehturmin pyörivään ravintolaan. Ravintolakerros oli 207 metrin korkeudessa. Oli herkkua.




     Kiertelimme hetken Alexanderplatzin lähistöllä vilkaisemassa pikkukatuja, mutta päätimme pian mennä Luonnontieteelliseen museoon, koska siellä oli maailman suurimman dinosauruksen luuranko.






    Minusta oli kummallista mitä kaikkea Berliinin luonnontieteellisestä museosta löytyi. Tavallisten täytettyjen eläinten, eläinten luurankojen ja erilaisten fossiilien lisäksi siellä oli esitteillä puoliksi täytettyjä eläimiä (Kai se oli jokin näyttely siitä, kuinka eläimiä täytetään... Ällöä!) ja valtava varastollinen purkkeja, joissa oli jotain keltaista nestettä ja kaikenlaisia kaloja ja nilviäisiä. HYI!




Lisäksi siellä oli näyttely siitä millaisia villieläimiä Berliinistä löytyy - kuvia ja täytettyjä eläimiä. Omituista näyttelyssä oli mielestäni, että siellä oli auton alle jäänyt siili. Siis litistynyt siili! Museossa...




    Levähdimme hetken luonnontieteellisen museon portailla, ennen kuin suuntasimme kohti Berliinin modernin taiteen museota, minne minä ja Ronja menimme ilmaislipuilla seikkailemaan. (18-vuotiaatkin pääsivät ilmaiseksi sinne!) Siellä oli aivan uskomaton valotaideteos. Olin tosi iloinen, että menimme heti katsomaan sen, koska siitä Ronja innostui tosi paljon.


Uudet hopeiset kengät on ostettu Berliinistä
second hand shopista




      Valoteos oli Anthony Maccallin teos "Five minutes of pure sculpture". Huone oli täysin pimeä ja hiljainen, jos ei huomioida hiljaista musiikkia, joka siellä soi. Teos oli meidän molempien mielestä todella vaikuttava. Minusta tuntui, että en olisi saanut edes hengittää, sillä se rikkoi maagisen hiljaisuuden. Teos oli selvästi monien muidenkin suosiossa, sillä ihmiset vain makoilivat lattialla valojen keskellä ja katselivat ylöspäin. Se oli kaunista.





Anthony Maccallin teos oli ehdoton suosikkimme - kiersimme tietysti pari muuta muuttuvaa näyttelyä ja kokoelmat jotta minä pääsisin taas ihailemaan hieman Warholia. Rakastan Andy Warholia!  Jos joku ei sitä jo tiennyt. Meitä huvitti hieman Warholin maalaus Do it yourself (Seascape), joka muistutti lasten väritykskirjatehtävää, jokaisessa värialueessa oli värin numero. Minua kiehtoi myös joidenkin teosten kollaasitekniikka: maalauksiin oli liitetty kaksiuloitteisten kuvien lisäksi myös kolmiuloitteisia asioita kuten lautoja, vietereitä, tuoli… 




         Modernin taiteen museon jälkeen miedän oli oikeasti tarkoitus mennä vihdoin Charlottenburgin linnan puutarhaan piknikille, joten kävelimme Hauptbahnhofille ja otimme S-junan kohti Charlottenburgia. Tiergartenilla nousimme kuitenkin junasta, sillä huomasimme junan ikkunasta kirpputorin. Ainakin  minun ja Ronjan mielestä nousu oli kannattava – sillä Ronja sai hyvin edulliset valkoiset nailonkäsineet ja minä sain valtavan weekendbagin, millaista olenkin jo kaipaillut hyvän aikaa – nyt mukaan mahtuvat vaatteiden ja hygieniatarvikkeiden lisäksi vaikka lakanat! ;) Kyllä taas huomaa, että tämä on minun matkapäiväkirjani, ja että olen tyttö ja bloggaaja ja tottunut selittelemään ostoksiani...





Aikaa vierähti kirpparilla sen verran, että päätimme palata hotellille lepäilemään. Ostimme pikkukojusta aivan hotellimme vierestä jäätelöt ja maistelimme niitä hississä. 




     Lepohetken jälkeen kävelimme Ku’dammia  tietylle ruokapaikalle, jonka minä ja äiti olimme jo huomanneet aiemmin. Kyseinen italialainen ravintola sijaitsi Kleiststraßella. 


Takki - Only, shortsit - Zara, paita - Mango
kengät - Line Collections, laukku - Jouni





       Söimme ruoat ja jälkkärit minun laskuuni.  Tilasin kaikkien ruoat ja pyysin laskun, mutta siitä huolimatta tarjoilija hämmästyi, kun minä halusin maksaa .Täytyy sanoa, että se jälkkäri, mitä itse tilasin ei ollut mitenkään loistavaa. Siinä oli vatkattua munaa, vähän suklaakastiketta ja mantelilikööriä… Itseasiassa se oli aika ällöä.




Tässäkin ravintolassa oli mielestäni tosi kiva sisustus - se oli täynnä kaikkea jännää krääsää!




Berliini - day 3


     Tänään söimme aamupalana hotellihuoneessa eilen ostettuja herkkuja. Tänään on shoppailupäivä.  Kun tästä lähdemme, menemme metrolla Witenbergplatzille, joka on KaDeWen lähin metroasema. Sinne sitten menemme shoppailemaan ja paluumatkan teemme varmaankin jalan tuota ihanaa kauppakatua pitkin – ainakin minä ja Ronja…


    Se on ISO! Kaufhaus Des Westens, eli KaDeWe, oli aivan ihana kauppakeskus. Täynnä kaikkea suloista ja kaunista – ja valitettavasti kallistakin. Viihdyimme KaDeWessa peräti kaksi tuntia! (Minä voisin viettää siellä enemmänkin aikaa ja käydä kiertämässä ainakin laukkuosaston uudestaan – ja kenkäosaston.


     Talo oli pullollaan Burberryä, Mickael Korsia, Escadaa, Coco Chanelia, Guccia… Ja alakerrassa oli jopa Tiffanyn koruja.. Kuinka ihanaa voi olla! Ronja ja minä palaamme KaDeWeen vielä uudestaan myöhemmin, sillä Ronja aikoo ostaa Fred Perryn konjakinvärisen putkikassin… (Minä näin sen ensin!) En uskaltanut vielä ostaa mitään kovin kallista itselleni, sillä olemme vasta tänään menossa käymään Alexanderplatzille. Aion käydä kurkistelemassa erilaisissa pienissä liikkeissä, mitä tarjottavaa niillä minulle on ja lisäksi taidan haluta kävellä Kurfürstendammia poiketen erilaisissa liikkeissä.


      Täytynee mainita Wintergardenista, jossa kävimme aluksi aamukahvilla ja valtavasta ruoka osastosta. Nimittäin ylimmässä kerroksessa oli Winterdarden, KaDeWen talvipuutarha, ravintola. Onnistuin siellä Riinalle kaakaota ottaessani rikkomaan yhden kupin pudottamalla sen lattialle. En kuitenkaan ollut ehtinyt täyttää sitä vielä siinä vaiheesssa… (Ihmettelimme myöhemmin kun minun jälkiäni siivoamaan tullut siivooja hymyili yhtä onnellisena kuin joka ikinen muukin KaDeWen työntekijä. Epäilimme, että heidän ammattiinsa kuuluu pakolliset hyvänmielenterapiaviikonloput ainakin kerran kuussa…) Kaakaot ja kahvit olivat herkullisia ja maisemat mahtavat (seitsemännestä kerroksesta, vai onko se kahdeksas?).



     No joka tapauksessa Wintergardenin alapuolella avautuu valtaisa ruokaosasto: karkit, lihat, leivät, juustot, teet, sinapit, alkoholijuomat, kalat, leivokset ja useita pieniä ruokpisteitä ja kahviloita sekä lounasbaareja. Siellä oli varmasti kaikki maailman ruoat! Joka osastolla oli omaan osastoonsa erikoistunut baari.





     Eri teelajit oli todella suloisissa posliini astioissa. Kun olimme kaikki yhdessä kietäneet ruoka-osaston, päätimme kirtää loput KaDeWe:sta pareina. Minä ja Ronja ihastelimme ensin sisustustuotteita - muun muassa mansikan muotoisia, keltaisesta huovasta valmistattuja lasinalusia.



      Talo oli pullollaan Burberryä, Mickael Korsia, Escadaa, Coco Chanelia, Guccia… Ja alakerrassa oli jopa Tiffanyn koruja.. Kuinka ihanaa voi olla! Ronja ja minä palaamme KaDeWeen vielä uudestaan myöhemmin, sillä Ronja aikoo ostaa Fred Perryn konjakinvärisen putkikassin… (Minä näin sen ensin!)



KaDeWen shoppailujen jälkeen palasimme huoneeseen syömään matkalla ostamiamme döner kebabeja ja donitseja. Nam! :P Kebabit olivat uskomattoman herkullisia! Aivan parhaita kebabeja!

Takki ja farkut - Only, huivi - Stockmann,
kengät - Trendy line, lasit - Lindex

    Ostin KaDeWesta  pari juttua. Itselleni ostin nätin kassin: se on konjakin värinen, tilava ja keinonahkaa, sekä se näyttää aivan ylisuurelta clutchilta, vaikka oikeasti onkin toiletbag. En voinut olla rakstumatta siihen, kun se vielä oli puoleen hintaan (9e)! Tuliaisia ostin pari pulloa kaljaa (kissanhoitajille). Aion ostaa sitten ruokakaupoista vielä lisää. Sekä isälle ostimme KaDeWen suklaata (Madame Tussoudsilta ostimme jo isälle satasen setelein kuvioitua wc-paperia).



     Iltapäivällä metroilimme itä-Berliinin puolelle Schleishes Torin asemalle. Suuntanamme oli Berliinin muurin taideteokset Mülenstraßella. Ihailimme Schleishes Torin kotoisaa ympäristöä – ainakin minun mielestäni paikka vaikutti hyvin viihtyisältä ja mukavalta, piipahdimme eräässä pienessä second hand shopissa, josta ostin itselleni hopeiset balleriinat, ylitimme sillan ja saavuimme joen itäpuolelle. (Muuri kulkee suurilta osin joen mukaan.)


     Muuri-gallerian (East Side Gallery) juurelta bongasimme spray-taiteilijan. Pysähdyimme ihailemaan hänen työskentelyään. Hauskaahan siinä on, että kaikki muurin taideteokset on tehty spray-maaleilla, ja hänen tehdessään siinä omia pieniä teoksiaan jokainen muuria katsomaan tullut sai myös nähdä millaista spray-maaleilla taiteilu on. Siskoni oli niin innostunut taideteoksista, että halusi ostaa yhden niistä itselleen.  East Side Gallery oli kokonaisuudessaan varsin vaikuttava. Siinä näkyi erilaiste ihmisten näkemys rauhasta ja vapaudesta – sekä sen puutteesta, sekä eri taiteilijoiden erilainen luova jälki. 1,3 kilometrin mittainen Galleria ei ollut ollenkaan liian pitkä.



      Otimme S-junan Ostbahnhofilta Alexanderplatzille. Äiti ja siskoni ostivat jäätelöt ja me istuimme Kansojen yhteisyyden suihkulähteellä. Minä katselin ihmisiä ja valokuvasin, kun toiset ruokkivat varpusia ja puluja, joita Ronja potki pois jaloistaan.



     Käväisimme ihmettelemässä Fernsehturmin näköäalatornia, mutta jono oli kaksi tuntia, joten päätimme palata seuraavana päivänä uudestaan. Otimme pari omakuvakorttia ja suuntasimme kohti rantaa. Läysimme Nikolainkirkon vierestä jokilaivan. Nautimme oluesta, coca colasta ja roseeviinistä j katselimme joenrantamaisemia. Kauniita ja rumia maisemia.


Vähän sateli joka päivä - onneksi satuimme aina osumaan sisälle kun satoi ja toisaalta myös vähän katsoimme, että jos näytti siltä, että alkaa sataa menimme sisälle. Ehkä siksikin ehdimme käydä niin monissa nähtävyyksissä ja tehdä kaiken mitä kukin oli etukäteen halunnut, ja enemmänkin.



     Ruokapaikan onnistuimme bongaamaan jokilaivaristeilyllä aivan Nikolainkirkon vierestä. Paikka oli nimeltään Brauhaus Georg Bræu: paikallista ruokaa myyvä oluttupa-ravintola. Miellyttävä ja hauska paikka, jonka annokset olivat suuret ja erittäin herkulliset! Kannattaa pyytää tarjoilijan suositusta. Erityisesti Bratwursti oli herkullista (ja paikan sinappi!) sekä minun annokseeni kuulunut kotitekoinen perunasalaatti! Salaattien jugurttikastike oli myös varsin erinomaista. Sitä paitsi paikka oli sisustettu suloisesti - maalaistyyliin. Kattoparrujen päällä oli olkia ja seinillä hyllyillä pieniä variksenpelättimiä. Myös tuolit ja pöydät olivat AIVAN ihanat! Suosittelemme pistäytymään! ;) Ravintola löytyy Spreeuferilta (nro 4), joenvarresta.


     Paluumatkan hotellille teimme aivan ihanalta asemalta: Klosterstraßelta. Se oli ilmeisesti yksi vanhimmista asemista ja lisäksi vielä aseman seinillä oli valtavia laattoja, joissa oli vaunun kuvia Berliinin metron alkuajoilta – jopa hevosten vetämien metrojen kuvia löytyi. . Minä ja Ronja kävelimme hotellille Wittenberplatzilta.