lauantai 17. marraskuuta 2012

Söpöt pikkuleivät


    Leivoin eilisiin ystävän juhliin mokkasuklaawhoopieita. Reseptin löysin Talven juhlat -lehdestä. En ole itse aikaisemmin leiponut whoopieita, eikä niistä ihan sellaisia kuohkeita "kakkusia" tullutkaan, vaan pikemminkin kerroskeksejä.

150 g tummaa sulkaata
100g voita
2 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl laivinjauhetta
1 tl kanelia
noin 1/4 tl suolaa (itse laitoin hiukan enemmän)
Täyte:
noin 1 1/2 dl vispikermaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl espressojauhetta
kookoshiutaleita

1. Sulata suklaa ja voi kattilassa.
2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää suklaa-voiseos munavaahdon joukkoon. Sekoita kevyesti sekaisin. Lisää kuivat aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
3. Pursota taikinasta halkaisijaltaan noin neljän sentin kokoisia lantteja leivinpaperille. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä.
4. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita puolessa välissä vatkaamista joukkoon vaniljiasokeri ja espressojauhe.
5. Lusikoi kahden pikkuleivän väliin mokkakermaa ja ripottele kookoshiutaleita täytteen reunoille.





    Olisipa mukavaa päästä leipomaan näitä ihan säköuunilla, kun en tuolla kaasu-uunilla ole mitenkään kaikista paras kakkujen paistaja. Olen kuitenkin oppinut oleman polttamatta kaikkia leipomuksiani pohjaan. Harjoitus tekee ennen pitkää mestarin, tai ainakin hyvän...

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Herkuttelua

    Tämä viikko onkin nyt enemmänkin kulinaristinen viikko. Olin nimittäin eilen poikaystäväni kanssa isälläni syömässä erityisen herkullista lammasta ja perjantaiksi meidät on kutsuttu ystävän luo herkuttelemaan. Tiedossa on jotain todella hyvää ruokaa... Itse en ole vielä hänen pöperöitään päässyt maistamaan, mutta sillä perusteella, miten kyseinen henkilö puhuu ruoasta ja ruoanlaitosta, en voi odottaa mitään muuta kuin herkkua. Olen sata kertaa yrittänyt saada itselleni jonkin tehtävän, miten voisin perjantai-illan ruoanlaitossa auttaa, mutta olen kuullut vain kieltäytymisiä. Kuitenkin olen tällainen jääräpää ja oikea herkkusuu. Nautin itsekin ruoanlaitosta ja erityisen paljon nautin syömisestä. Voisi myös sanoa, että olen aika hyvä leipomaan, joten keksin kuin keksinkin itselleni tavan auttaa (tai mahdollisesti vain olla enemmän vaivaksi). Päätin nimittäin leipoa isäni reseptillä hyydytettävän juustokakun. Sen lisäksi bongasin tänään Talven Juhlat -lehdestä ihanan kuuloisen mokkasuklaawhoopie-ohjeen, jota aion kokeilla perjantaina. Huominen ja perjantai ovat siis leipomispäiviä täällä päin. Pistän sitten perjantaina valmiista tuotoksista kuvia.


   Täänään ostaessani leivontatarvikkeirta minun alkoi vastustamattomasti tehdä mieli sushia. Yleensä olen ollut sellainen suomalainen joka tekee ne itse - juuri ja juuri siedettävästi valtavalla vaivalla. Tänään en viitsinyt, vaan kävin Hakaniemen sushibaarista hakemassa tuoreita makeja... Tässä siis minun iltapalani!

torstai 8. marraskuuta 2012

Pöpipää pipopää

   Tämä tyttö palasi just tanssitunnilta... Huh. Kyllä se on ihanaa! Tanssia voisi kuulua enemmänkin ainakin mínun viikko-ohjelmaani. Tanssitunnit kivasti piristävät. Harmi vaan, ne ovat minulla tällä tavalla torstaina iltasella, niin ei tule koskaan sen jälkeen mitään tehtyä, vaikka pursuaakin energiaa ja tekisi mieli hyppiä ja pomppia sinne sun tänne.


    Tulin tällä viikolla hankkineeksi pipon. Minulla ei todellakaan ole ollut yhtäkään pipoa muistaakseni kolmeen tai neljään vuoteen - en siis ole kovin hyvä esimerkki siskoille ja muille päivittäin kohtaamilleni pienokaisille... Muutenkin olen suhtautunut pipoihin epäilevästi. Yleensä olen kietaissut päähäni huivin. (Joko ohuen silkkihuivin, kashmirhuivin tai paksun villahuivin; riippuen lämpötilasta.) Olenkin usein saanut kuulla kommenttia siitä miten mummolta näytän. Nyt kuitenkin ostin itselleni pipon. Tämmöisen söpön pienillä "timantti"-koristeilla! Saa nähdä milloin alkavat irtoilla. Ei ole läheskään noin löysä oikeasti kuin tuossa kuvassa näyttää. Siinä on takana sellainen rusetti ja rypytystä, joten hyvin tyttömäinen: rusettia, rypytystä, timantteja.
   Toinen juttu mistä minun piti kertoa (en muista kerroinko jo) oli se pieni takkikommellukseni. Minullahan siis on kaksi mustaa villakangastakkia, mutta niiden käyttämiseen siirtyminen vei aikaa. Siihen on omat syynsä. Nimittäin toinen niistä on niin kapea, ettei siellä voi pitää alla pitkähihaista ja jakkua ilman pönäkkää oloa, kun toisessa a-linjaisessa ja kaikin puolin täydellisessä takissani oli yksi pulma: siinä oli huppu. Minäpä tietysti ajattelin taas olevani näppärä käsistäni. Hullu ajatus ja typerä harhaluulo! Otin sakset käteen ja nips naps... Sinne meni huppu. "Okei, ei ehkä kaikista siistein lopputulos, mutta kunhan saan sen viimeisteltyä ompelukoneella siitä tulee hyvä," ajattelin. Ajatus sinänsä oli hyvä, mutta toteutus... No se hieman takkuili. Takin pääntie nimittäin näytti pari viikkoa aivan kamalalta kun mietin kaikkia mahdollisia ja mahdottomiakin ratkaisuja sen siistimiseksi.
   Loppu hyvin kuitenkin. Onneksi. Nimittäin tilanne parantui tänään yksinkertaisesti mustalla langalla ja neulalla. Olisi alunperinkin pitänyt tehdä kaikki käsin. Tämmöinen kommellus tällä kertaa. Kuitenkin suosittelen lämpimästi miettimään teettekö itse sen omatoimisesti, vai viettekö ko. vaatteen tutulle ammattiompelijalle. Etenkin jos kyse on jostakin pussiinommellusta (esimerkiksi hupusta).