lauantai 31. toukokuuta 2014

Ylioppilasjuhlien asua

Tänään on tietysti edessä useiden tuttujen lakkiaiset. Muutama kuohuvalasillinen tulee siis kilisteltyä. Nyt suuntaan pikkusiskon kevätjuhlaan. (Oman pikku kansanopistomme kevätjuhla oli jo viikko sitten...)


Mekkohan sen täytyy ylioppilasjuhla-asun olla. Tänä vuonna pukeudun polvipituiseen mekkoon ja mustaan jakkuun (molemmat: Mango). Jalkaan sujautan nyt aluksi balleriinat, mutta juhlapaikalle vaihdan korolliset sandaalit (Impuls).


Vähän ylellisyyttä, kimalletta ja säihettä pitää tietysti olla... Hopeinen laukku (Nelly.com) ja vaaleanpunainen helmikaulakoru (la Puella) tuovat kimalletta tyyliin, ettei aivan näyttäisi työasulta. Sininen yksityiskohta laukussa on oma lempparini - eikä sitä edes tarvitse yhdistää vain sinisten vaatteiden kanssa.


Ps. Olen hyvin mieltynyt harmaan/hopean ja vaaleanpunaisen yhdistelmään.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Porkkanakakkua ja valkoviiniä

Huomenna taas monen koululaisen pitkä uurastus päätty. Koulujen loppuminen saa kesän alkamisen todella tuntumaan siltä, vaikka oma loma ei alkaisikaan vielä.

Kevät on ollut kiireistä aikaa. Olen suorittanut Työväen Akatemialla kirjallisuuden approni loppuun, valmistautunut Helsingin yliopiston pääsykokeisiin (taas), ja aloittanut kesätyön. Stressitaso on käynyt välillä todella korkealla, mutta olen nauttinut joka hetkestä - erityiseti opiskelusta. Olenkin ilmoittautunut jo kesäksi venäjän kurssille. Epäilenpä, että kesän aikana ehdin ilmoittautua vielä kirjallisuudenkin kurssille.


Tänään 30.5. on kuitenkin ollut eriomainen päivä juhlistaa kesän alkamista porkkanakakulla, jonka leivoin siivoamisen jälkeen. (Olikin varmaan todella fiksua - huomenna tulee varmasti syötyä kakkua kotonakin kaikkien juhlien jälkeen.) Nam nam. Porkkanan ja mantelin makuinen kakku maistuu aivan ihanalta rasvaisenmakean sulatejuustokuorrutteen kanssa. Itse lisäsin kakkuun vähän jaloviinaa, mistä tuli kiva lisä. Jallu sopii muuten erinomaisesti suurimpaan osaan leipomuksista. Kakkukostukkeena se on aivan omaa luokkaansa. Kakkupaperihan meiltä näköjään puuttuu.


Vastikään käydessäni äitini luona sain mukaani aivan ihanat vihreäjalkaiset valkoviinilasit. (Tosi suositut ja pidetyt lasit ainakin omassa kaveripiirissäni!) Tietysti on nyt tullut useampanakin iltana otettua lasi tai kaksi, kun on niin kauniit lasit.