torstai 19. kesäkuuta 2014

Hyvää juhannusta!

Tänä juhannuksena suuntaamme minun sukuni mökille, mutta koska siskoni sairastui päätimme siirtää lähtemisen vasta huomiselle. Tänään saamme siis vielä avomiehen kanssa rentoutua kotona, pakata juhannuskamppeita ja aloittaa loman.

Summer laying on the rocks and enjoying the sun

Kuva on itseasiassa otettu viikonloppuna, kun olimme Suomenlinnassa. Avomies otti vaikka kuinka monta selfietä, mutta yhdessäkään emme molemmat näyttäneet hyvältä. Ihan niin aurinkoista ja lämmintä ei kai juhannuksena ole tiedossa kuin viime viikonloppuna. Toisaalta eihän pieni sade mitään juhlaa oikeasti pilaa.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kokkailuja ja kattauksia

Alinas kitchen, making the greatest food

Torstaina meillä oli ystäväpariskunta illallisilla. Ruoaksi tein pinaatti-tomaatti-risottoa. Pöytä oli tietysti katettu kauniisti: valkoinen liina ja valkoiset pellavalautasliinat lautasliinarenkaissa. Ilta oli ihana! Lisäksi torstai-illan iloisuuttani lisäsi tieto, että olen saanut opiskelupaikan ravintolakoulu Perhosta. Tänä vuonna nimittäin hain kirjallisuuden opintojen lisäksi Perhon kokki-linjalle.

nice food making picture, homefood, chef student

Tänään vuoden Briteissä vaihdossa ollut siskoni palaa kotiin. Olenkin kutsunut siksi perheeni meille jälkkärille. Harmi vaan, että mutakakku tällä kertaa hieman epäonnistui. Niinhän se menee, että aina ei voi onnistua. Siispä täytynee tehdä vielä vaniljakastiketta ja mansikkasosetta lisäkkeeksi.

roses floting in a bowl

Koristelin pöydän casan matalalla maljalla, johon laitoin ulkona kasvavasta villiruususta kukkia, sekä valikoimalla erilaisia sinisen sävyisiä kynttilälyhtyjä ja maljakoita. Nyt mennään lentokentälle vastaan. Kukkakimppu on tietysti myös niittykukkia.


romantic white and blue/gey tableskape

Napkins and a bow napkinrings

Mitä parvekkelle?

Parvekkeen sisustus on koko kevään ja alkukesän pyörinyt päässä. Mitä haluaisin parvekkeelle? Avomiehen kanssa oli sopimus, että juhannuksen jälkeen ostetaan parvekelaatat ja -kalusteet. Suunnitelmissa on hankkia lattialle puulaatat ja sisustaa parveke niin, että kaksi ihmistä voisi mukavasti istuskella siellä aamukahvilla tai illalla kaljalla.


Toistaiseksi kaikki alustavat ajatukset ovat lähinnä omiani ja saa nähdä millaisena ne loppujen lopuksi toteutuvat. Ihan aluksi halusin parvekkeelle, jonkinlaiset muoviset, metalliset tai rottinkiset nojatuolit.

Sekään vaihtoehto ei tunnu mahdottomalta, mutta sen jälkeen aloin haaveilemaan, että jos olisikin riippumatto tai kansituolit. Meillä on aika iso parveke (riippumatto mahtuisi vallan hyvin). Kansituolit sopisivat erinomaisesti kesään ja samalla parvekkelle saisi jo hyvin nopeasti merellisen rantavaikutelman, vaikka parvekkeelta ei nyt merinäköala avaudukaan.


Toisaalta netissä pyöriessäni, huomasin aika kivannäköisiä värikkäitä parveketuoleja Starkin verkkokaupan sivuilla. Värikkäät tuolit ja yksinkertainen valkoinen pöytä sopisivat kivasti yhteen. Limen ja oranssin väriset tuolit olisivat ihan kiva väripilkku parvekkeella jopa kasassa! Niitä voisi sitten ottaa tarvittaessa (vaikka sisällekin).


Kolmas ajatus parvekkeen huonekaluista voisi olla graafisen mustavalkoinen. Yhdistäisin pienen mustan jakkaramaisen pöydän ulkosohvan keskiosiin. Kaiksi sohvan keskiosaa voi asetella vastakkain keskustelua varten tai vierekkäin pieneksi sohvaksi. Mustavalkoinen tyyli on tiestysti aina siksi hyvä, että sitä pääsee muokkaamaan: värikkäät tyynyt tuoleille, kiva raidallinen pervekematto tai jotain aivan muuta. Sohvanpalat ovat sitten taas tietysti aika kalliita, mutta mukavuudessa taitavat voittaa mennen tullen kaikki muut partsin huonekalut.

Kollaaseissa käytetyt kuvat on lainattu Ikean, NetAnttilan, Stockmannin, Pentikin, Etolan ja Starkin verkkosivuilta.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Parvekkeen purkkiunelma

Olen haaveillut nyt parvekkeen sisustamisesta (juhannuksen jälkeen pääsee ostamaan ekalla kesätyöpalkalla). Uusin ideani on lasipurkki täynnä hiekkaa ja toinen täynnä kiviä. Toivoin löytäväni oikein suuren purkin, mutta netissä ei ollut näytteillä mitään suuria vaan purkkeja, joiden tilavuus on enimmillään reilun litran. Keräilin pienen kollaasin erilaisista omista ajatuksista, millainen lasipurkki/purkit voisivat olla.


Ensimmäinen purkki on Pentikiltä, muut Stockmannilta, akryylilaatikko on Nomess Copenhagenin. Lyhdyt ovat NetAnttilasta.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kuulumisia

Tavallaan harmittaa, kun blogipäivitykset ovat viimeaikoina olleet hyvin ruoka-painotteisia, tai ehkä lähinnä leivontapainotteisia, mutta sitä tämä elämä nyt on ollut lähinnä.


Kesällä normipäivä menee kutakuinkin niin, että aamulla nousen viimeistään kuudelta, pistän meikin naamaan ja polkaisen duuniin. Sitten työskentelenkin suurinpiirtein 8,5 tuntia ja polkaisen takaisin kotiin (yhteensä 20 km). Kotona oikeastaan lueskelen (tällä hetkellä Kjell Westön romaania Kangastus 38), laitan ruokaa tai muuten vietän aikaa avomiehen kanssa.


Viikonloppukin meni tällä kertaa lähinnä lukiessa ja kotirouvaa leikkiessä. Kun avomies oli töissä viikonlopunkin, sain rauhassa silittää lakanat ja kehitellä oman banaanikakkureseptin.

En ole mitenkään turhan tarkka leipoja. Juuri sen verran jaksan, että vatkaan munat ja sokerin, jos niin käsketään, kaiken muun oion. Kaikkein parhain on tapani tehdä murotaikina. Vatkaan kaikki ainekset sekaisin - aivan kaikki - järjestyksessä sentään.


Tämä banaanikakkukin hieman lässähti keskeltä, mutta täytin kuopan raparperin siivuilla ja viinimarjoilla. Muuten hapan ja kirpeä raparperi sopi aivan erinomaisesti makean banaanikakun kanssa. (Kiinnitin raparperit siis sokerilla, joten oli niissäkin tietysti hieman makeutta.) Pelotti tosin tehdessä hieman tuo raparperipalavuori. Jämäpalaset napsin sitten kun lueskelin iltasella rannassa.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Pyöräilijän paras kaveri

Olen innokas pyöräilijä, mutta valitettavasti aina turvallisuus-asiat eivät ole olleet hallussa. Kypäränkäyttö on tuntunut epämiellyttävältä tai nololta, lähinnä ulkonäön takia. Aika typerää, varsinkin, kun olen kuitenkin innokkaasti pyöräillyt jopa pitkiäkin matkoja. Nyt työmatkapyöräilyä aloittaessani päätin kuitenkin tehdä täyskäännöksen turvallisuusasiassa. Eihän se kääntyessä viittaaminen mitenkään pelasta, jos autoilija ei huomaa.


Nyt on tosi kiva alkaa pyöräilemään töihin ja muuallekin, kun kotoa viimeinkin löytyy kypärä. Totuushan on, että vaikka kypärä olisi millainen se näyttää aina paremmalta kuin ei kypärää ollenkaan. Hiukset ja pipot eivät suojaa, ja hyvä kypärä ei edes sotke tukkaa tai hiukset voi ainakin laittaa sitten paikanpäällä uudestaan.


Inter sportistahan sen sitten lopultakin ostin. Kypärä on poc-merkkinen, aika tavallisen näköinen. Tuollaisiaha nyt taitaa olla vähän kaikilla.